Tiukoista tilanteista selviytyminen

Pariharjoitus voimavarojen löytämiseen. Voidaan toteuttaa myös pienryhmässä jolloin B:n rooli jakautuu monen ihmisen kesken ja jokainen on vuorollaan A:n roolissa.

  1. A valitsee tämän hetkisen tiukan tilanteen johon tarvitsee apua tai neuvoja.
  2. A listaa tiukkoja tilanteita joista on jo selvinnyt aiemmin.
  3. B haastattelee. Tarkoituksena on selvittää kuinka tarkalleen A on selvinnyt aiemmista tiukoista tilanteista ja luoda näistä toistettava malli. Kysymyksiä: Kuinka silloin toimit? Mitä keinoja, menetelmiä käytit? Mitä omia vahvuuksia löysit? Millaista oli ajattelusi, suhtautumisesi?
  4. B ohjaa A:ta kokeilemaan kohdassa 3 löydettyjä asioita kohdassa 1 valittuun tiukkaan tilanteeseen: ”Jos ajattelisit samalla tavalla, käyttäisit samoja taitoja, mitä tapahtuisi…” jne.
  5. A ja B vaihtavat rooleja.

(Mukaillen: Tamski & Huotari. Tammenterhon tarinoita – neuropsykiatrisen valmentajan työkirja. 2015)

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Potentiaalin näkeminen

Harjoitus on tarkoitettu pariharjoitukseksi, jolloin yksi toimii haastattelijana (B) ja toinen haastateltavana (A). Tehtävä voidaan toteuttaa myös pienryhmässä niin että haastattelijoita on useampia.

  1. A kertoo itselleen tärkeästä onnistumisen kokemuksesta yksityiskohtaisesti, kertoen mitä teki, mitä tunsi ja mitä ajatteli.
  2.  B kuuntelee ja kirjoittaa post it -lapuille niitä taitoja (esim. osaat kuunnella), kykyjä ja positiivisia ominaisuuksia (esim. kärsivällinen, kekseliäs), joita kuulee A:n kertomuksesta.
  3. A:n kertomisen jälkeen B kertoo hänelle, mitä kuuli ja ymmärsi: ”Siinä tilanteessa minä kuulin/ymmärsin tätä..”, ”Minä kuulin tätä. Oletko samaa mieltä?”. Samalla B liimaa ne post it -laput, joihin oli kuunnellessaan kirjoittanut kyvyt, taidot ja ominaisuudet, A:n käsiin, kylkiin ja muualle kehoon.
  4. Tehdään sama vaihtaen rooleja.

Lopuksi tehtävä on hyvä purkaa keskustellen kokemuksista. Miltä positiivisen aktiivinen etsiminen tuntui? Miltä palautteen saaminen tuntui? Miltä onnistumisesta kertominen tuntui? Kokeeko palautteen realistiseksi? Yms.

(Mukailtu: Veli-Matti Toivonen 2011. NLP Personal Coach -koulutus, luennot ja muistiinpanot)

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Arvokello

Mieti viisi tärkeintä asiaa, arvoasi, jotka tuntuvat läheisiltä ja olennaisilta elämässäsi. Kirjaa ne ympyrän (liitteenä) kehälle timantin kärkipisteisiin. Vedä jokaisesta arvosta viiva jokaiseen muuhun arvoon. Tarkastele jokaista viivaa ja vertaa niiden päissä olevia arvoja keskenään. Piirrä viivan päähän nuolen kärki sinne suuntaan, kumpi arvo tuntuu tärkeämmältä. Lopulta saat näkyviin kaikista tärkeimmät arvosi. Ne ovat niitä, joita kohti osoittavat useammat nuolen kärjet.

Arvokello täytettäväksi

Arvolista tehtävää helpottamaan

Oletko yllättynyt tehtävän tuloksesta? Millaisia ajatuksia arvojen tärkeysjärjestykseen asettamisesta heräsi? Tiesitkö tehtävää aloittaessasi mitkä arvot olisivat sinulle kaikkein tärkeimpiä listassasi? Mitä tavoitteita sinulla on elämäsi suhteen? Miten hyvin pystyt yhdistämään työn ja muun elämän? Mietitkö joitain asioita uusiksi näiden arviointien pohjalta? Entä ovatko valintasi ja tekemisesi arvojesi suuntaisia, tarkoituksen mukaisia?

(Lähde: Katainen, Lipponen, Litovaara 2006. Voimavarat käyttöön.)

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Numeroleikki

Tehtävän tarkoitus on toisten kuuntelu ja havainnointi. Tehtävän aikana puhuminen on kielletty, lukuunottamatta ohjeiden mukaista numeroiden luettelua.

  1. Ryhmä asettautuu piiriin niin että kaikki näkevät toisensa.
  2. Joku ryhmästä aloittaa sanomalla numeron yksi, sama henkilö ei saa sanoa seuraavaa numeroa.
  3. Seuraava ryhmäläinen (satunnaisessa järjestyksessä ilman etukäteen sopimista) sanoo seuraavan numeron (eli kaksi).
  4. Edetään näin kunnes kaksi ryhmäläistä sanoo numeron samaan aikaan, jolloin aloitetaan alusta ja palataan numeroon yksi.

Tehtävän suorittamiseksi jäsenten tulee tarkkailla toisiaan koska toisen päälle puhuminen palauttaa aina tehtävän alkuun. Jokainen joutuu arvioimaan milloin on mahdollista ottaa puheenvuoro ilman että joku toinen on sitä juuri ottamassa. Tehtävään voi ottaa lisäsääntöjä, kuten esimerkiksi sen että edellisen numeron sanojan vieressä olevat eivät saa sanoa seuraavaa lukua (estää istumajärjestyksessä etenemisen mikä ei ole tehtävän tarkoitus, mutta toisaalta vaatii isomman ryhmän) tai että uuden puheenvuoron saa vasta kun jokainen ryhmässä on ehtinyt sanoa yhden luvun. 

Ryhmän ohjaaja arvioi mikä on sopiva tavoite (aika tai numero) johon päästyä tehtävä lopetetaan.

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

MIKSI EN SAA TEHDYKSI?

  1. Mieti kolme tehtävää jotka olet saanut tehtyä kuluneen viikon aikana. Tehtävät voivat olla isoja tai pieniä, mutta valitse tehtävät jotka ovat jääneet mieleesi siinä määrin että pystyt pohtimaan niihin liittyviä kysymyksiä.
  2. Kirjaa tehtävät jokainen omalle rivilleen lomakkeeseen 1 (liitteenä). Vastaa myös esitettyihin kysymyksiin tehtäviin liittyen.
    1. Mitä teit? Kirjaa valitut tehtävät lyhyesti tähän sarakkeeseen.
    2. Miksi teit tehtävän? Mikä sai sinut motivoitumaan tehtävän suorittamiseen? Mitä ajattelit ennen kuin aloitit?
    3. Mitä hyödyit? Mitä sait itsellesi tehtävän suoritettuasi? Tämä ei ole välttämättä sama kuin mitä ajattelit hyötyväsi kun aloitit tehtävän.
    4. Mitä olisi tapahtunut, jos olisit jättänyt tekemättä? Mitä haittaa tai hyötyä tehtävän suorittamatta jättämisestä olisi ollut? Millaisia konkreettisia seurauksia?
    5. Kuka olisi kärsinyt jos olisin jättänyt tekemättä? Ketä/keitä tehtävän laiminlyönti olisi haitannut?
  3. Mieti kolme tehtävää joita et ole saanut kuluneen viikon aikana tehtyä vaikka sinun oli ollut tarkoitus tai olisit halunnut. Tehtävät voivat olla isoja tai pieniä, mutta valitse tehtäviä jotka ovat jääneet mieleesi siinä määrin että pystyt pohtimaan niihin liittyviä kysymyksiä.
  4. Kirjaa tekemättömät tehtävät jokainen omalle rivilleen lomakkeeseen 2 (liitteenä). Vastaa myös esitettyihin kysymyksiin tehtäviin liittyen.
    1. Mitä jätit tekemättä? Kirjaa valitut tekemättömät tehtävät lyhyesti tähän sarakkeeseen.
    2. Miksi et tehnyt tehtävää? Miten perustelit itsellesi tehtävän laiminlyönnin? Mikä este sai sinut laiminlyömään tehtävän?
    3. Mitä hyödyit? Mitä hyötyä sinulle seurasi siitä että laiminlöit tehtävän?
    4. Mitä olisi tapahtunut, jos olisit tehnyt? Mitä haittaa tai hyötyä tehtävän suorittamisesta olisi ollut? Millaisia konkreettisia seurauksia?
    5. Kuka olisi hyötynyt jos olisin tehnyt? Kenen eduksi tehtävä olisi ollut?
  5. Kahta lomaketta vertaillen voidaan arvioida esimerkiksi seuraavia asioita: Tehtävien mielekkyys? Ovatko tehtävät joihin aikaa käytetään sellaisia jotka todellisuudessa tuovat hyötyä itselle tai toisille jollain tavalla. Onko tehtävien toteutunut hyöty vastannut odotuksia? Olisiko toisenlaisella menettelytavalla ollut konkreettisia seurauksia jotka ovat itselle merkityksellisiä? Tehtävien motiivit? Tuleeko esille jokin kaava minkä perusteella asioita saa tehtyä tai ei saa tehtyä? Ilmeneekö että kaikki tekemättä jäävät tehtävät olisivat niitä jotka olisivat olleet omaksi iloksi tai hyödyksi ja muita hyödyttävät tehtävät on helpompi suorittaa?

Liite: Lomakkeet 1&2 tehtävän tekemiseen

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , | Jätä kommentti

KUUSI MINÄÄ MINUSSA

Olemuksellinen kokonaisuuden visualisointi.

Tarvikkeina iso paperi ja värikynät/liidut/tussit.

Pyydä ryhmäläisiä piirtämään suhteellisen nopeasti haluamallaan tavalla ja värillä (figuurina, abstraktiona, värisymboleina) ”minänsä” luettelemasi olemuspuolen mukaisesti.

  • älyllinen/psykologinen minä
  • kehollinen/fyysinen minä
  • henkinen/emotionaalinen minä
  • tunteellinen/tunteva minä
  • julkinen/sosiaalinen minä
  • yksityinen/eksistentialistinen minä

Purku

  • Jokainen esittelee minänsä kuten haluaa
  • Voi myös jättää kertomatta ja kuvata millaista oli tehdä ja miten mielikuva ulkoistui
  • Luvalla muut voivat kertoa mitä näkevät, korostetaan että näkemykset ovat kunkin henkilökohtaisia
  • Piirtäjä voi avata lopuksi herättääkö reflektio uusia näkökulmia itseen

Lähde: Katriina Pajupuro 1986

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kuusi vuorovaikuttavaa minää minussa

Piirrä liiduilla paperilla kuusi vuorovaikutustaitojesi aspektia, haluamallasi tavalla (figuuri, abstraktio, symboli, väripinnat) ja mihin kohtaan paperia tahdot, kunhan muistat mikä kuva edustaa mitäkin aspektia. Mieti kutakin aspektia vain pieni hetki ja piirrä se sitten ripeästi, liikaa ajattelematta tai liikaa prkimättä mihinkään erityiseen. ”Piirrustustaito” tms. ei tässä tehtävässä ole tärkeää vaan kuvaa mielikuvasi sinulle sopivalla tavalla. Rentoudu ja nauti kokemuksesta.

  1. Visuaalinen minä: saan tärkeää tietoa ja opin sen näkemällä, katselemalla, lukemalla?
  2. Auditiivinen minä: saan tärkeää tietoa ja opin sen kuuntelemalla ja kuulemalla?
  3. Kinesteettinen minä: saan tärkeää tietoa ja opin sen tuntemalla, tekemällä ja kokeilemalla?
  4. Vertaileva minä: kun kohtaan mielenkiintoisen ihmisen tai ilmiön, huomaan ja kytken kiinnostukseni erilaisuuten jonkun toisen ilmiön kanssa tai kytken huomioni johonkin samanlaiseen kuin joku toinen?
  5. Muuttava minä: hankalassa tilanteessa ajattelen ja alan puhua asioista, joilla johdattelen vuorovaikutusta pois jostakin tai kohti jotakin toista tilanne- tai muistikuvaa? Fokusoinko menneisyyteen vai tulevaisuuteen?
  6. Havainnoiva minä: kun havainnoin jotakin asiaa tai ilmiötä ja alan puhua havainnoistani, alanko puhua yksityiskohtien kautta vai kokonaisuutta hahmottaen?

Lopuksi kerro haluamallasi tavalla, kuvallasi havainnollistaen, tarina sinusta miellejärjestelmiesi kautta maailmaa hahmottavana ja persoonallisella erottelutyylilläsi vuorovaikutusta rakentavana ihmisenä.

Lopuksi keskustelkaa, mitä mahdollisesti uusia ja ymmärrystä lisääviä oivalluksia teitte itsestänne ja toisistanne?

Ari Terävä 2015

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

ERÄITÄ KUVATAIDETERAPIASSA KÄYTETTÄVIÄ HARJOITTEITA

Ryhmässä työskenneltäessä 3-8 henkeä. Aloitetaan yleensä fyysisesti vireyttävällä toiminnalla tai rentoutuksella ja ohjatuilla mielikuvilla. Mielikuvat visualisoidaan. Lopuksi puretaan kokemukset. Mikäli yksittäisistä kuvista puhutaan, keskitytään niiden luonteeseen, ei tulkitsemiseen.

  • kukin maalaa ensiksi mahdollisimman ruman ja aggressiivisen kuvan ja sitten mahdollisimman kauniin kuvan (tunnepolariteetit)
  • kukin maalaa salaisuutensa aluksi silmät ummessa ja vasemmalla kädellä aloittaen (tunne vahva, tulos ei tärkeä so. intuitiivisuuden vahvistaminen) ja jatkaa tietoisesti maalaten antaen sattumalta syntyneiden väri- ja muotoimpulssien kuljettaa maalaamista (sattumanvaraisuus)
  • isolla paperilla kukin aloittaa maalaamisen ”minä”-kohdastaan laajentaen aluettaan kunnes ylitetään toisten alueet ja tuotoksena syntyy yhtenäinen kuva (ryhmäytyminen, sosiaalinen harjaantuminen)
  • muovaillaan silmät ummessa pareittain savea, aletaan vaihdella savea keskenään, savet nimetään (symboliset tai konkreettiset nimet), niistä tehdään yhteinen veistos ja annetaan veistoksen synnyttää tarinoita (nonverbaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen harjaantuminen, narratiivisuus)
  • pienryhmille annetaan tehtäväksi rakentaa jäteroinasta (pakkauslaatikot etc.) mahdollisimman ”hieno patsas” (ryhmäyttäminen, sosiaaliset taidot)

Yksilötyöskentelynä asiakkaiden kanssa sovellettuna samat harjoitteet tai/ja mikäli he haluavat taideterapian perusteellisempaa ja pidempiaikaista työstämistä esim. ryhmävaiheen jatkoksi mm. seuraavia harjoitteita, joihin liitetään aina kuvadialogeja ja purkukeskusteluja.

  • Piirretään molemmin käsin, hyvin fyysisesti, hiilillä täysin musta kuva ja lopuksi kaivetaan mustasta esiin ”valo” pyyhkimällä hiiltä pois so. negatiivikuva, joka viimeistellään maaväreillä
  • tehdään erilaisia kuvia eri vaiheissa hoitoa (esim. ruma-kaunis kuva, salaisuus, intuitiivinen ”oma kuva”, tulevaisuuden mandala jne.) jotka pannaan talteen ja työstetään kaikki kuvat yhdessä prosessikuvadialogina hoitojakson päättyessä
  • työstetään saven avulla pettymystä, surua ja/tai tuskaa, joiden prosessoinnille ei ole sanoja

Ari Terävä

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Miten parhaiten esittää arkaluontoisia kysymyksiä

”Sellaista sattuu” – menetelmä

Onko sinulle sattunut, että olet tarkoituksella oksentanut, jotta et lihoisi?

Numeroidut vaihtoehdot – menetelmä

Voisitko lukea tässä paperissa olevan luettelon ja sanoa ne numerot, jotka kuvaavat sinun vaikeuksiasi?

”Monet tekevät sitä” – menetelmä

Kuten tiedät, monet nuoret naiset oksentavat tarkoituksella, kun heistä tuntuu että he ovat syöneet liikaa. Onko sinulle sattunut, että olet tarkoituksella oksentanut, jotta et lihoisi?

”Muut tekevät sitä” – menetelmä

- Tunnetko ketään, joka on oksentanut tarkoituksella, jotta ei lihoisi? - Miten on sinun laitasi?

Erityisen arkojen ihmisten kanssa voi käyttää ”suljettua lippuäänestystä”, jolloin he voivat vastata kirjoittamalla vastauksen kirjallisesti kirjalliseen kysymykseen. Ryhmäterapiassa tällaisen asian voi järjestää nimettömänäkin.

Esitä kysymys haastattelun lopussa.

(c)2000 Martti T. Tuomisto

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Arvio omasta käyttäytymisestä

Arvioi seuraavien kysymysten avulla millaisena pidät itseäsi. Vedä rasti (x) viivalle sen mukaan, miten paljon jotakin ominaisuutta tai käyttäytymistä sinulla esiintyy.

Olen…

En yhtään epäystävällinen ————————————————— Hyvin epäystävällinen

En yhtään arvosteleva ————————————————— Hyvin arvosteleva

En yhtään rauhallinen ————————————————— Hyvin rauhallinen

En yhtään määräilevä ————————————————— Hyvin määräilevä

En yhtään kärsimätön ————————————————— Hyvin kärsimätön

En yhtään saamaton ————————————————— Hyvin saamaton

En yhtään epäasiallinen ————————————————— Hyvin epäasiallinen

En yhtään arka ————————————————— Hyvin arka

Raimo Lappalainen

Tallennettu kategorioihin Menetelmät | Avainsanoina , | Jätä kommentti